Takinkääntötemppu

Olen jo pitkään seurannut työyhteisön kehittäjien ammatillista kenttää ja yrittänyt käsitellä ahdistustani siitä, että se on villi ja vapaa ja kasvaa monenlaisia kukkia. Kaikki valmentajat ja konsultit eivät suinkaan ole korkeakoulutettuja ihmissuhdetyön ammattilaisia tai saaneet tehtävään suuntautunutta "asianmukaista" täydennyskoulutusta. Monenlaista filosofista ryhmänvetäjää ja työhyvinvoinnin edistäjää liikkuu maastossa. Se on tuottanut tuskaa minun ammatti-identiteetilleni yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa pätevyyden... Continue Reading →

Mainokset

Nojaatko eteen- vai taaksepäin?

Menetelmät ovat työnohjaajalle kuin käsikirjoitus näyttelijälle. Ollakseen läsnä heidän molempien on unohdettava ne. Luin brittiläisen kollegan blogista yllä olevan ajatuksen, jonka puolestaan hän oli lainannut ranskalaiselta coachilta Luc de Belloylta . Se sai minut pohtimaan työnohjaajan ”käsikirjoituksen” merkitystä taas kerran. Onko sitä, ja miten sitä pitäisi käyttää, vai antautuako flow’n vietäväksi. Vai onko juuri kuten näyttelijän työssä, että... Continue Reading →

”On piilossa viidakon…”

"...suojassa temppelin raunion." Näin sanaili Saukki vuosikymmeniä sitten silmälasikäärmeistä. Analogia työnohjaajaan voisi olla herkullinen, mutta ajatukseni ovat kuitenkin enemmän työnohjaajan taidoissa ja osaamisessa. Siihenkin liittyy paljon implisiittistä ja kätkettyä, sekä aktiivisesti että passiivisesti piilossa olevaa. Ammatilllisen kasvun yksi ydin on "itsensä sisäisessä tuntemisessa" ja omaan toimintaan, reaktioihin, vuorovaikutukseen, asiakassuhteeseen ja strategioihin vaikuttavien tekijöiden mahdollisimman selkeässä... Continue Reading →

Purkupaikasta organisaatiomuotoiluksi – Ailanpäivän muistelua

Kutakuinkin kaksi vuosikymmentä sitten aloitin itsenäisen toimintani työnohjauksen ja henkilöstökoulutuksen parissa. Taakse jäi virka, Riihimäen kaupunki ja koulusosiaalityö. Takana olivat myös kahden vuoden täyteläiset työnohjaajaopinnot ja alkuvaiheet aikuiskasvatuksen akateemisella polulla. Silloinen Aikaihminen Koulutuspalvelu avasi ovensa tarkalleen ottaen Ailan päivänä syyskuussa 1997 Riihimäen Temppelikadulla. Avajaisillassa laulettiin ystävien kanssa "Tie valmis on, voin löytää sen" ja sain siunauksen... Continue Reading →

Teletapit ja työnohjaus

    Muistatko vielä Teletapit? Nuo toisen todellisuuden veijarit, joiden maailma tuntui aikoinaan surrealistiselta. Enää se ei tunnu niinkään futuristiselta. Monenlainen virtuaalinen kommunikointi on täällä. Arjen puheessa vilistävät niin tekoäly, sirut, robotisaatio, esineiden internet ja mitä niitä kaikkia onkaan. Eivät tältä välty ohjauksen ja neuvonnan menetelmätkään, koulutuksesta nyt puhumattakaan. Jotkut terapeutit ja konsultit ovat jo... Continue Reading →

Saisiko monimutkaisuudesta niskalenkin?

Työnohjaaja tuskin voi kokonaan välttyä kaaoksen tunnelmilta, ainakaan jos hän ohjaa esimiehiä, työryhmiä tai kokonaisia työyhteisöjä. Itse kuulen tuon sanan lähes päivittäin, olkoonkin että kompleksisuus on myös muotisana. Mikään uusi asia se ei kuitenkaan ole, kuten ei niin moni muukaan auringon alla.  Tom Hanén kirjoittaa väitöskirjassaan kompleksisuuden olleen jo antiikin aikoina osa yhteenkietoutuvuuden, muutosvoimien, dynamiikan... Continue Reading →

Parviälyn voimalla

Muutaman päivän kuluttua, eli maaliskuun 18. päivänä Suomen työnohjaajat julkaisee artikkeliteoksen monimuotoisesta työnohjauksesta ja työnohjaajakoulutuksesta. Se on toimitustyö, joka rakennettiin yhdistyksen vv. 2014-2015 toteuttaman  pilottihankkeen, työohjauksen kouluttajakoulutuksen ympärille. Pääosa sisällöstä koostuu kouluttautujien lopputöistä, mutta  se sisältää myös koulutusprosessin kuvausta ja arviointia sekä työnohjauksen kehittämiseen liittyvää tematiikkaa. Oma artikkelini kirjassa käsittelee työnohjausta muuttuvassa työelämässä, kuinkas muuten. Artikkelin ajatukset... Continue Reading →

Työelämä on liikkeessä

Kaikille lienee selvää että työelämä on murroksessa, jolle ei näy päätepistettä. Työympäristöt muuttuvat, työvälineet muuttuvat. Työpaikkoja, jopa ammatteja katoaa - ja tilalle syntyy uusia. Sirpaloituminen, monimuotoistuminen ja tietysti digitalisaatio ovat trendisanoja. Harva se päivä ilmestyy jokin uutinen, artikkeli tai raportti, jossa näitä tulevaisuuden suuntaviivoja maalaillaan. Ne näyttävät uhkaavilta tai innostavilta, riippuen kuka ja miten niistä... Continue Reading →

Pyöröovissa

Montakohan blogikirjoitusta on tämänkin vuoden aikana kirjoitettu muutoksesta? Siitä on kyllä vaikea repiä yhtään uutta näkökulmaa. Yksi oma lempparini on kuitenkin näkemys siitä, että muutos ei olekaan mikään yksittäinen, raju,  kaikkea mullista ja jopa tuhoava isku, vaan liikettä. Liikettä. Liike saa ainakin minut ajattelemaan sulavaa, kevyttä, eri suuntiin tuulen lailla tuivertavaa olomuotoa, joka joskus puhaltaa... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑