Uusia tuulia

Uudet tuulet puhaltavat. Se on tietysti aivan loppuunkulutettu klisee, mutta minkäs teet kun sekä sisäinen että ammatillinen pakko ajaa tarkastelemaan ja jakamaan havaintoja jotka liittyvät omaan työsarkaan, henkilöstön monimuotoiseen ja monikerroksiseen kehittämiseen. Siitähän toki muutama muukin kirjoittaa, se on selvää. Sekä oma asiantuntemukseni että myös fokukseni tässä on työyhteisöjen kehittämisen yhdessä instrumentissa, työnohjauksessa. Ja pakkoa taas pukkaa ehkä kolmesta suunnasta.

Ensiksikin olen parin viime vuoden aikana tutkinut ja perannut työnohjauksesta Suomessa ja maailmalla kirjoitettua ja sanottua siinä määrin runsaasti omaan tutkimusprojektiini  – kasvatustieteen väitöskirja – liittyen, että voisinpa melkein kehaista lukeneeni aihepiiristä lähes kaiken tuoreen. No, olen myös oppinut että näin ei kannata retostella, koska aina, siis aina, on olemassa joku artikkeli, julkaisu tai teos johon ei ole päässyt käsiksi edes nykytekniikalla.

Paljon on siis tullut luettua. Ja jaettuna ajanmukainen tieto on valtaa, jota haluan käyttää.

Toiseksi, lisääntyvässä määrin olen saanut tehtäviä joissa pääsen eri tavoilla ja tasoilla osaltani lisäämään myös alalla toimivien työnohjaajien ymmärrystä työnsä, työyhteisöjen, johtamisen työssä oppimisen ja koko työelämän luonteesta. Olen asiantuntija asiantuntijoiden palveluksessa kun koulutan ja ohjaan itseään kehittämään pyrkiviä kollegoita. Siinä ei voi toimia eikä edetä pelkästään vanhoin ja hyviksi koetuin speksein, vaan on koko ajan haisteltava uutta ja sitäkin varsin laaja-alaisesti. Onneksi se nykyään voi tapahtua ilman, että tarvitsee itseään paljon liikuttaa. Hiilijalanjälkeä verkossa purjehtiessakin tosin kuulemma syntyy.

Ja kolmas syy, millä perustelen tätä aloittamaani bloggausproggista on, että työnohjaukseen liittyy edelleen niin vietävän paljon väärinkäsityksiä ja aataminaikuista tietoa – tai ei tietoa ollenkaan – että tuntuu ihan välttämättömältä edes yrittää selventää näitä käytäntöjä ja visioita. Aivan eri asia on, tavoittaako tällainen kirjoittelu niin sanottuja oikeita ihmisiä ja onnistunko tässä avaamaan mitään olennaista.

Elämme kokeilukulttuurissa ja vanha sanontakin rohkaisee että yrittänyttä ei laiteta.

Tavoitteena on siis aika ajoin, itselle armollisesti, tiukan paikan tullen ja silloin kun tuntuu luontevalta kirjoittaa jotain sellaista mitä ainakin naiivisti uskon olevan jotain tärkeää, mutta asiaan liittyvää. Jos siitä joku työyhteisöjen ja henkilöstön kehittämisestä kiinnostunut ja erityisesti joku työnohjaajana toimiva löytää jonkun uuden näkökulman, niin olen erinomaisen tyytyväinen.

dandelion-463928_960_720

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: