Muistatko vielä Teletapit? Nuo toisen todellisuuden veijarit, joiden maailma tuntui aikoinaan surrealistiselta. Enää se ei tunnu niinkään futuristiselta. Monenlainen virtuaalinen kommunikointi on täällä. Arjen puheessa vilistävät niin tekoäly, sirut, robotisaatio, esineiden internet ja mitä niitä kaikkia onkaan. Eivät tältä välty ohjauksen ja neuvonnan menetelmätkään, koulutuksesta nyt puhumattakaan. Jotkut terapeutit ja konsultit ovat jo pitkään tehneet terapiaa puhelimessa ja verkon yli – ja toki jotkut työnohjaajatkin.
Maailmalla kutsuvat ilmiötä telepsykologiaksi.
Kyse ei ole vain erilaisten teknologian tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisestä ja muuttuvaan maailmaan sopeutumisesta. Telepsykologia tuntuu kuitenkin olevan asia, joka koukuttaa työnohjaajia. Mietitään, pitäisikö ja ryhtyisikö tarjoamaan tarjoamaan palveluita myös virtuaalisesti ja mobiilisti. Jotkut ovat kovasti puolesta, toiset jarruttelevat. Joudutaan pohtimaan, myydäänkö työnohjauksesta jotain olennaista – kohtaaminen ja läsnäolo – toiselle todellisuudelle. Itse en ole halukas liputtamaan teletyönohjauksen puolesta, muuta kuin erityistilanteissa. Niitäkin tietysti globaalissa ja köyhtyvässä maailmassa on, pidetäänhän yritysten liikeneuvottelutkin webissä. Samat taloudelliset lainalaisuudet tietysti säätelevät myös työnohjausta.
Mutta tavoite sen ei pidä olla.
Onneksi on alkanut kuulua myös toisenlaisia ääniä, jotka jotenkin tasoittavat hypetystä. Matematiikan professori kirjoittaa toki koulusta, mutta ajatukset teletyöskentelyn uhkakuvista ovat hyvin jaettavissa ja sovellettavissa myös meihin ammattiauttajiin ja – valmentajiin.
Viimeisin villitys on tuo kyberkumppanuus. Tämä on itse keksimäni termi, joka ei kuulemma ole oikein sopiva, koska se viittaa tietoturvallisuuteen joka on tänä päivänä aika heikossa hapessa. Minusta se kuitenkin kuvaa hyvin ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa ihminen ei ole vain subjekti ja kone objekti, vaan jotka toimivat yhdessä ja luovat jopa uutta. Se on tulollaan ehkä nopeammin kuin uskommekaan. Työnohjauksen kannalta lohdullista on, että ainakin näyttää siltä että muutos- ja ajatteluprosessit eivät vielä sentään ole menneen talven lumia.
Myös nuo vuorovaikutusrajapinnassa olevat kyberkumppanit tarvitsevat sparrausta ja tilaa sekä toistensa ymmärtämiseen että yhteistyön tehostamiseen.
Siksi olennaisempaa onkin miettiä, miten työnohjaajan orientoituu ja valmistautuu näiden kyberkumppaneiden ohjaamiseen kuin se, mitä välineitä hän itse käyttää. Työnohjauksella on tarjota juuri se, mitä pian kaivataan ja josta tulee puute: kasvokkainen kohtaaminen ja ihmisyys.
Työnohjaajan Masterclass 
Vastaa