Menetelmät ovat työnohjaajalle kuin käsikirjoitus näyttelijälle. Ollakseen läsnä heidän molempien on unohdettava ne.
Luin brittiläisen kollegan blogista yllä olevan ajatuksen, jonka puolestaan hän oli lainannut ranskalaiselta coachilta Luc de Belloylta . Se sai minut pohtimaan työnohjaajan ”käsikirjoituksen” merkitystä taas kerran. Onko sitä, ja miten sitä pitäisi käyttää, vai antautuako flow’n vietäväksi. Vai onko juuri kuten näyttelijän työssä, että molemmat on oltava hanskassa: sekä hyvin harjoiteltu teksti, että kyky käyttää intuitiota taiten.
Ehkä ensin kannattaa avata hieman tuota ennalta kirjoitetun tekstin olemusta. Toimiaksesi menestyksellisesti työnohjaajana, sinulta odotetaan osaamista ja asiantuntijuutta. Usein se tarkoittaa sitä, että sinun toivotaan tuntevan ohjattavien toimiala eli ns. substanssiosaamista. Joskus sinulta odotetaan myös valmiita vastauksia.
Yksi työnohjaajan tärkeimpiä työkaluja lienee tässä: hyvin kysytty on puoliksi vastattu.
Jotta taas osaa kysyä oikeita kysymyksiä, on työnohjaajalla oltava kokemusta ja tietoa – mielellään vähän kaikesta. Ainakin erilaisista organisaatioissa ja ihmisissä ja ihmisten välillä tapahtuvista ilmiöistä. Mutta työnohjaajalle se ei tarkoita valmiiden vastausten tietämistä, tai ainakaan niiden tarjoilemista ”oikeina”. Konsultin antamalle neuvolle käy kuin äidin ohjeille teini-iässä: valuvat kuin vesi hanhen selästä. Sen sijaan oppimisesta tiedetään, että kun itse oivalletun ja itse itselleen vastatun sisäistää, sitä voi soveltaa monessa käytännön tilanteessa ja siitä tulee kestohyödyke.
Tietoa voi katsoa monesta vinkkelistä. Voihan se olla mekaanista, täsmällistä ja määrällistäkin, mutta tänä päivänä se nähdään kuitenkin myös moniulotteisemmin. Kun tietää, tietää milloin ja miten on hyödyllistä käyttää tietoaan, milloin taas olla altis ja avoin pysähtymään uuden ja tuntemattoman äärelle, ymmärtämään enemmän. Tieto on silloin teorian ja käytännön vuoropuhelua, tutkivaa otetta. Nämähän ovat työnohjaajalle tuttuja, mutta tärkeitä asioita. Tieto ja tietäminen eivät siis ole ristiriidassa tai vastakohtia dialogisuuden kanssa, vaan tukevat toisiaan, kasvavat lomittain ja kerroksellisesti.
Kyse ei olekaan oikeastaan tiedosta, vaan tiedon käytöstä.
Tieto ja tietäminen eivät luo työnohjaajalle positiota ohjattavien yläpuolella eivätkä edes mahdollista valmiisiin vastauksiin. Mutta vahva taustatieto auttaa työnohjaajaa juuri siinä, mikä hänen perustehtävänsä on – kulkea ohjattavien rinnalla, heidän tavoitteitaan ja oivalluksiaan edistäen. Lisäisin vielä, että tehokkaasti ja strategisesti edistäen, kuten Derek Milne (2009) kirjassaan korostaa. Olen tästä kirjoittanut myös teoksessa Parempaa työelämää tekemässä – tutkiva ote työnohjaukseen (2014). Artikkelista löytyy myös runsaasti viittauksia aihepiiriä käsittelevään kirjallisuuteen ja tutkimukseen.
Yhä edelleen kuulee turhan usein palautetta siitä, että työnohjauksessa ”vellotaan ja vatvotaan” eikä päästä puusta pitkään tai että työnohjaaja on liian passiivinen eikä ota kantaa mihinkään. Näkisin, että tässä olisi työnohjaajalle uuden ajattelun ja otteen mahdollisuus työssään. Professionaali työnohjaaja ei toimi vain – siis vain – omalla persoonallaan, eikä ajelehdi päämäärättömästi. Hän on nimenomaan työnohjauksen asiantuntija, joka tietää miten työnohjausprosessi voi tukea, auttaa ja kehittää ohjattavia ja heidän organisaatioitaan. Siinä on se näytelmän teksti! Sen osaaminen on entistä tärkeämpää, kun työyhteisöt, työtilanteet ja työelämä yleensäkin muuttuu yhä vain kompleksisemmaksi ja monimuotoisemmaksi. Mutta tietäminen ei tarkoita autoritaarista tai dominoivaa otetta, vaan se nimenomaan sallii asettumisen dialogiseen ja potentiaaliseen tilaan, jossa ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai jossa luodaan uutta.
Lukemassani blogissa kerrottiin myös konsultista, joka työskennellessään asiakkaiden kanssa nojautui eteenpäin aina kun jakoi omaa asiantuntemustaan ja taaksepäin kun otti valmentavan ja ohjauksellisen otteen. Valmentajana hän otti etäisyyttä asiaan ja konsulttina oli itse osana prosessia, molempia rooleja vaihdellen. Tarkkaillaanpa itseämme, ilmeneekö meidän tapamme käyttää tietoa tällä tai jollakin muulla tavalla.
Työnohjaajan Masterclass 
Vastaa