Eettisyys on luovuttamatonta

pexels-photo-2406658

Mitä työnohjaus oikein on, sitä kysytään jatkuvasti – ja sitä ovat myös työnohjaajat itse Suomessa ja maailmalla kysyneet lähes kaikki ne vuosikymmenet, jolloin työnohjausta on tarjottu välineeksi eri alojen ammattilaisten työhön ja työyhteisöihin liittyvien kysymysten käsittelemiseen.

 

Reilut sata työnohjaajaa ja työnohjaajaksi opiskelevaa (5% koko jäsenmäärästä, laski joku) oli koolla Turun Ruissalossa pohtimassa työnohjauksen kovaa ydintä, luovuttamatonta. Tein jälleen sen havainnon, että on helpompaa kertoa siitä, mitä työnohjaus ei ole, kuin määritellä sitä selväpiirteisesti. Työnohjauskirjallisuudesta voi jopa päätellä, että työnohjaajat ovat jossain määrin haluttomia määrittelemään työtään tarkasti, pyrkien näin säilyttämään laaja-alaisen liikkuvuuden, luovuuden, joustavuuden ja itsenäisyyden. Eräs pitkään työnohjaajana työskennellyt kollega pysäytti: hän kertoi valmistuttuaan monta kymmentä vuotta sitten tienneensä tarkkaan, mitä työnohjaus on – mutta nyt hän ei ole enää pitkään aikaan tiennyt sitä lainkaan varmasti. Kysymys ei ole kuitenkaan kognitiivisesta rappeutumisesta vaan paljon suuremmasta. Ehkä työnohjaus on luonteeltaan kerta kaikkiaan jotain sellaista, joka ei tahdo taipua mihinkään tiukkaan standardiin tai muottiin. On suorastaan voimavara, jos se on menetelmä joka dynaamisesti liikkuu ajassa ja ennen kaikkea työelämän muutoksissa. Siihen liittyvän oivalluksen kuulin myös jonkun sanovan: työnohjaus ei liity tänä päivänä enää työpaikkaan, vaan työelämään. Tässä kehityksessä on minusta jotain luovuttamatonta.

Minun ja kollegani Kimmo Tapialan vastuulla oli työpaja työnohjauksen etiikasta. Myös siellä etsimme näkökulmaa siihen, mikä etiikassa vaatii päivitystä ja mikä kestää aikaa, on luovuttamatonta. Alkuvirityksessä avasin työnohjauksen ammatillista traditiota eettisyyden näkökulmasta tiivistäen, että eettisyys on kuulunut menetelmään aina, on osa sen olemusta ja on suorastaan eettistä jo itsessään. Tämä mielestäni vain korostuu tämän päivän työelämän haasteissa. Eettisyys ja omavalvonta kulkevat lisäksi käsikädessä. Ne ovat myös ammatillisia menestystekijöitä, joiden avulla voi profiloitua ohjauksen kirjavassa kentässä. Tässä työnohjaajaa auttaa muun muassa Suomen työnohjaajat ry:n ammattieettinen neuvottelukunta. Työnohjaaja on vastuussa työnsä laadusta sekä tilaajalle että ohjattaville. Eikä vain työnsä laadusta, vaan myös omasta osaamisestaan, kehittymisestään ja hyvinvoinnistaan.

Eettiset periaatteet suojaavat myös työnohjaajaa – niiden voisi sanoa olevan olemassa myös sen takia, ettei työnohjaaja kompastu omiin kengännauhoihinsa. 

Työpajan työskentelyssä osallistujat saivat pohdittavakseen muutamia yleisessä työnohjaajien keskustelussa sekä työnohjauksen työnohjauksessa esiin nousseita käytännön suuntauksia ja tilanteita, jotka asettavat haasteita myös työnohjauksen eettisille periaatteille. Sellaisia ovat esimerkiksi tietosuoja ja dokumentointi, teletyöskentely, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, vallankäyttö, sosiaalinen media, kestävyys sekä moninaisuus ja kompleksisuus.

Oman ja muiden vallankäytön tiedostamista pidettiin yhtenä eettisyyden peruskivenä. Jälleen viittaan kansainväliseen kirjallisuuteen ja ennustan, että tässä on yksi tulevaisuuden kipukohdista. Vallankäytön teemaan on tartuttava entistä enemmän ja avoimemmin monella tasolla niin työnohjauksen sisällöissä kuin työnohjaajan työskentelyssä. Erityisesti monimuotoiset työyhteisöt tulevat nostamaan tämän teeman tikun nokkaan.

Samoin eettistä on, että epävarmuutta aiheuttavat asiat uskalletaan tunnistaa, tunnustaa ja pyytää apua. Sellaisia moni työnohjaaja edelleen kokee digitalisaatioon, teknologiaan, dokumentointiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvän toiminnan. On eettisempää uskaltaa olla osaamaton kuin tehdä väkisin jotain, mitä ei tunne oikeaksi tai jonka merkitystä ei ymmärrä. Itselleni tulee tästä mobiiliulottuvuudesta mieleen pari käytännön – ehkä absurdiakin – mikrotilannetta elävästä elämästä. Eettisesti korkeatasoinen työnohjaaja ei itse vilkuile puhelintaan työnohjauksen aikana! Sen sijaan hän kommentoi jakaa sosiaalisen median yhteisöissä innokkaasti myös kollegoiden julkaisuja, kirjoittipa sitten itse kuinka aktiivisesti tai vähän tahansa.

Moninaisuuden ja kompleksisuuden edessä auttaa avoimuus ja joustavuus sekä jännitteiden hyväksyntä. Ajattelen itse, että eettisyyden näkövinkkelistä avoimuus tarkoittaa tässä myös luottamuksellisuuden uudelleen määrittelyä. Lojaliteetti ei tarkoita salailua. Kompleksisuuden himmeliin sotkeutumista auttaa myös työnohjaussuhteiden selkeinä pitäminen ja keskenään ristiriidassa olevien sidosten välttäminen mahdollisuuksien mukaan.

Kestävyyden näkökulmasta ryhmä kiteytti, että työnohjaus on kestävyyslaji, joka on kestänyt ja kestää aikaa! Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keskeisenä eettisenä elementtinä pidettiin tasa-arvoisuutta, jossa työnohjaus nähdään oikeutena. Työnohjaajan on oltava myös tarkkana, ettei ole mukana väärissä rakenteissa. Oma lisäykseni on, että eettiseen työnohjaukseen ei kuulu sen politisointi, niin kuin ei politikointikaan. Ei mielestäni myöskään työnohjaajien kollegiaaliseen toimintaan. Yhteiskuntaan voidaan vaikuttaa myös muilla, neutraaleilla keinoilla.

Työnohjaajan oma ammatillinen kasvu ja työkyky ovat eettisen toiminnan ydintä. Ryhmässä pohdittiin juuri omaan tasapainoon liittyvää dilemmaa: pitääkö kiinni sovitusta, vaikka ei kokisi jostain henkilökohtaisesta syystä olevansa työhön kykenevä? Eettinen dilemma ei olisi dilemma, jos siihen olisi yksi yleispätevä ratkaisu. Työ on sen luontoista, että sen enempää sijaisia kuin sairaslomaakaan ei juuri ole.

Pohdittiin myös, miten työnohjaajan oma työnohjaus ja täydennyskoulutus voisi olla läpinäkyvämpi laadun tae.

Tulisiko sen näkyä selkeämmin työnohjaajan omassa tai yhdistyksen työnohjaajista jakamassa informaatiossa? Vai pitäisikö sen olla jopa jonkinlainen jäsenyyden säilyttämisen edellytys?

Työskentely osoitti mielestäni, että työnohjaajan etiikka ei ole vain reflektiivistä, oman toiminnan peilaamista ja kriittistä arviointia, vaan myös refleksiivistä – sitä, miten se asettuu itsen ulkopuolella olevaan ympäristöön, systeemiin ja kokonaisuuteen.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: