Tietoa ja ymmärrystä

Tietojohtaminen on pompsahtanut tajuntaan viime päivinä useampaan otteeseen. Ajattelin ottaa käsitteen haltuun nimenomaan työnohjaajana ja työyhteisövalmentajana. Tutkija Miia Kosonen kiteyttää tietojohtamisen ”arvonluonniksi aineettomista voimavaroista” https://www.slideshare.net/miiak/tietojohtaminen-ja-tiedolla-johtaminen Kuulostaa hyvinkin työnohjauksen tavoitteelta. Tuttua on myös ajatus tiedon luomisen ja jakamisen tilasta. Samoin tiedon yhdistäminen intuitioon ja ymmärrykseen. Työnohjaukseen liitetään edelleen traditionaalisia piirteitä. Viimeksi tänään kuulin nuorehkon ja edistyksellisen... Continue Reading →

Koronan vankina vai uutta luomassa?

Elämme salaperäisiä aikoja. Toisen hymy hyytyy, toinen hymyilee entistä leveämmin. Miten lie Mona Lisan laita? Hänen hymynsä jäi ikuiseksi mysteeriksi. Moni työnohjaaja on jo ehtinyt kirjoittaa syvällisiä ja rohkaisevia tekstejä sosiaalisen median yhteisöissä siitä, mitä nyt työnohjauksessa tapahtuu ja miten tulee toimia. Minussa hissukseen asuva gradua vailla oleva sosiaalipsykologi on puolestaan ehtinyt kiinnittää huomiota siihen,... Continue Reading →

Eettisyys on luovuttamatonta

Mitä työnohjaus oikein on, sitä kysytään jatkuvasti - ja sitä ovat myös työnohjaajat itse Suomessa ja maailmalla kysyneet lähes kaikki ne vuosikymmenet, jolloin työnohjausta on tarjottu välineeksi eri alojen ammattilaisten työhön ja työyhteisöihin liittyvien kysymysten käsittelemiseen.   Reilut sata työnohjaajaa ja työnohjaajaksi opiskelevaa (5% koko jäsenmäärästä, laski joku) oli koolla Turun Ruissalossa pohtimassa työnohjauksen kovaa... Continue Reading →

Huomiseen, sankarin jalanjäljissä

  Moni on viime aikoina ollut huolissaan tulevaisuudestaan. Harva se päivä julkaistaan joku barometri tai skenaario, jossa luetellaan millä aloilla työpaikat säilyvät ja missä robotisaatio tai joku muu evolutionäärinen prosessi vie tuolin alta. Onneksi löytyy myös kriittistä ajattelua ja hieman moniulotteisempaakin diskurssia, joka tekee huomisesta hieman mustavalkoista värikkäämmän.  Yksi valtakunnan tunnetuimman äänenajattelijan podcasteissa on kuulemma käsitelty  ja... Continue Reading →

Takinkääntötemppu

Olen jo pitkään seurannut työyhteisön kehittäjien ammatillista kenttää ja yrittänyt käsitellä ahdistustani siitä, että se on villi ja vapaa ja kasvaa monenlaisia kukkia. Kaikki valmentajat ja konsultit eivät suinkaan ole korkeakoulutettuja ihmissuhdetyön ammattilaisia tai saaneet tehtävään suuntautunutta "asianmukaista" täydennyskoulutusta. Monenlaista filosofista ryhmänvetäjää ja työhyvinvoinnin edistäjää liikkuu maastossa. Se on tuottanut tuskaa minun ammatti-identiteetilleni yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa pätevyyden... Continue Reading →

Nojaatko eteen- vai taaksepäin?

Menetelmät ovat työnohjaajalle kuin käsikirjoitus näyttelijälle. Ollakseen läsnä heidän molempien on unohdettava ne. Luin brittiläisen kollegan blogista yllä olevan ajatuksen, jonka puolestaan hän oli lainannut ranskalaiselta coachilta Luc de Belloylta . Se sai minut pohtimaan työnohjaajan ”käsikirjoituksen” merkitystä taas kerran. Onko sitä, ja miten sitä pitäisi käyttää, vai antautuako flow’n vietäväksi. Vai onko juuri kuten näyttelijän työssä, että... Continue Reading →

”On piilossa viidakon…”

"...suojassa temppelin raunion." Näin sanaili Saukki vuosikymmeniä sitten silmälasikäärmeistä. Analogia työnohjaajaan voisi olla herkullinen, mutta ajatukseni ovat kuitenkin enemmän työnohjaajan taidoissa ja osaamisessa. Siihenkin liittyy paljon implisiittistä ja kätkettyä, sekä aktiivisesti että passiivisesti piilossa olevaa. Ammatilllisen kasvun yksi ydin on "itsensä sisäisessä tuntemisessa" ja omaan toimintaan, reaktioihin, vuorovaikutukseen, asiakassuhteeseen ja strategioihin vaikuttavien tekijöiden mahdollisimman selkeässä... Continue Reading →

Purkupaikasta organisaatiomuotoiluksi – Ailanpäivän muistelua

Kutakuinkin kaksi vuosikymmentä sitten aloitin itsenäisen toimintani työnohjauksen ja henkilöstökoulutuksen parissa. Taakse jäi virka, Riihimäen kaupunki ja koulusosiaalityö. Takana olivat myös kahden vuoden täyteläiset työnohjaajaopinnot ja alkuvaiheet aikuiskasvatuksen akateemisella polulla. Silloinen Aikaihminen Koulutuspalvelu avasi ovensa tarkalleen ottaen Ailan päivänä syyskuussa 1997 Riihimäen Temppelikadulla. Avajaisillassa laulettiin ystävien kanssa "Tie valmis on, voin löytää sen" ja sain siunauksen... Continue Reading →

Teletapit ja työnohjaus

    Muistatko vielä Teletapit? Nuo toisen todellisuuden veijarit, joiden maailma tuntui aikoinaan surrealistiselta. Enää se ei tunnu niinkään futuristiselta. Monenlainen virtuaalinen kommunikointi on täällä. Arjen puheessa vilistävät niin tekoäly, sirut, robotisaatio, esineiden internet ja mitä niitä kaikkia onkaan. Eivät tältä välty ohjauksen ja neuvonnan menetelmätkään, koulutuksesta nyt puhumattakaan. Jotkut terapeutit ja konsultit ovat jo... Continue Reading →

Saisiko monimutkaisuudesta niskalenkin?

Työnohjaaja tuskin voi kokonaan välttyä kaaoksen tunnelmilta, ainakaan jos hän ohjaa esimiehiä, työryhmiä tai kokonaisia työyhteisöjä. Itse kuulen tuon sanan lähes päivittäin, olkoonkin että kompleksisuus on myös muotisana. Mikään uusi asia se ei kuitenkaan ole, kuten ei niin moni muukaan auringon alla.  Tom Hanén kirjoittaa väitöskirjassaan kompleksisuuden olleen jo antiikin aikoina osa yhteenkietoutuvuuden, muutosvoimien, dynamiikan... Continue Reading →

Start a Blog at WordPress.com.

Ylös ↑